Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun kuvat: Aino Huovio

Suomen Ekonomiliitto SEFE julkaisi joulukuussa raportin ”Työnantajien arviot kauppatieteiden maistereiden ja kandidaattien osaamisesta ja kilpailukyvystä suomalaisilla työmarkkinoilla”. Raporttia varten tehtiin kysely työnantajille ja erityisesti ihmisten palkkaamisesta vastaaville henkilöille. Kyselyä täydennettiin haastatteluilla. Tavoitteena oli saada tietoa kauppatieteiden kandidaattien (KTK) ja kauppatieteiden maistereiden (KTM) osaamisen eroista työnantajien mielikuvien tasolla. Lisäksi kartoitettiin mielikuvia kauppatieteilijöiden osaamisesta ja heihin kohdistuvista odotuksista.

Työnantajien mielikuvien mukaan kauppatieteilijän kolme vahvinta osaamisaluetta ovat laskentatoimi, markkinointi ja rahoitus. Tyypillinen kauppatieteilijä on urasuuntautunut, itsevarma ja kunnianhimoinen, muttei juuri lainkaan ”eettinen” tai ”luova”. Kauppatieteiden maisteria ja kandidaattia verratessa molemmat osasivat kaikkia asioita verrattain hyvin, mutta maisteri kaikkia hieman paremmin. Toisin sanoen sisällöllisesti tutkinnot eivät eroa mielikuvissa kovinkaan paljon. Tutkimukseen osallistuneet toivoivat kauppatieteilijöiden ymmärtävän kokonaisvaltaisemmin organisaatioiden ja ihmisten toimintaa. Myös yhteiskunnan toiminnan ymmärtämisen tärkeys korostui. Sosiaali- ja terveyspalvelut nostettiin esiin alana, johon kauppatieteellisellä osaamisella olisi paljon annettavaa.

Kauppatieteiden maisteri vs. kauppatieteiden kandidaatti

Kun erikseen kysyttiin kauppatieteiden kandidaattien ja maistereiden osaamisen eroja, selvisi että kandidaatit ja maisterit osaavat työnantajien mielestä samoja asioita, mutta maisterien osaaminen on kaikilla osa-alueilla hieman parempaa. Vastauksista piirtyi hyvin identtinen kuvio, jossa jokaisessa väittämässä maistereiden keskiarvot olivat hieman korkeammat kuin kandidaattien.

Osaamisaloittain maisterien ja kandidaattien erot nähtiin yllättävän pieninä. Suurimmat erot tulivat siitä, että maistereiden ajatellaan pystyvän paremmin analyyttiseen ajatteluun, verkostoajatteluun ja toimivan oman alansa kehittäjänä. Kuitenkaan yksikään kysytyistä alueista ei puutu tai ole heikko kummankaan osaamisalueissa. Heikoimmiksi kandidaatit arvioidaan tutkimustaitojen käyttäjinä. Maistereilla tätä taitoa on enemmän mutta heidänkin kohdallaan muut osaamisalueet arvioidaan paremmiksi.

Kandidaatti vertautui usein ammattikorkeakouluista valmistuneisiin tradenomeihin, eli heidän katsottiin kilpailevan samoista tehtävistä. Tässä kilpailussa kandidaatit eivät kuitenkaan erotu välttämättä edukseen.

Tulokset herättävät tutkijan pohtimaan, onko tarpeen kouluttaa kandidaatista maisteria, koska jo kandidaatti osaa liiketoiminnan perusteet ja hänen kielitaitonsa on hyvä. Miksi kouluttaisi enemmän samaa, jos se ei tuo varsinaista lisäarvoa? Jos koulutusta jatketaan vain saman aiheen ympäriltä lisää, voidaan pohtia, mitä erityisosaamista lisäkoulutus tuo?

Tyypillinen kauppatieteilijä

Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään, millainen on tyypillinen kauppatieteilijä, tai millainen on kauppatieteilijän imago.

Vastausten perusteella tyypillinen kauppatieteilijä on urasuuntautunut, itsevarma, kunnianhimoinen ja aktiivinen. Lisäksi hän on kiinnostunut kansainvälisestä liiketoiminnasta. Sosiaalinen, ahkera ja vastuuntuntoinen -tyyppiluonnehdinnat esiintyivät kohtuullisen usein, mutta luovuus ja eettisyys saivat vain muutamia mainintoja.

Kuva kauppatieteilijöistä on tutkimuksen haastatteluosioon osallistuneiden mukaan uskottava, mutta ”aika kova”. Kysyttäessä, olisiko tällaisen profiilin omaava henkilö sopivat rekrytoitava, eräs finanssialan johtaja totesi, että ”Periaatteessa on hyvä olla kunnianhimoinen ja urasuuntautunut, mutta ei pidä pönkittää vain omaa uuraansa”. Erityisesti eettisyyden vähäinen painoarvo pohditutti kaikkia haastateltavia:

”… hätkäyttävää, kun eettisyys on niin heikkoa ja surullista jos luovuus on näin alhaista. Tänä päivänä tarvitaan kyllä luovuutta enemmän kuin itsevarmuutta.” (Johtaja, kaupanala)

”Jos ei henkilö, joka toimii yrityksessämme, ole vahvasti eettinen, ei meidän asiakkaiden kanssa voisi toimia, asiakassuhteen vahvistuminen vaatii juuri vahvaa etiikkaa.” (Johtaja, finanssiala)

”Preferoisin luovaa ja eettis-vastuuntuntoista ja sosiaalista henkilöä...” (Johtaja, kaupanala)

Kauppatieteellisen tutkinnon kehittäminen

Tutkimuksen perusteella opetusta pitäisi lisätä aiheista, joita ei vielä tyypillisesti opeteta ekonomitutkinnossa. Tutkimukseen osallistujien mielestä kauppatieteilijöiden nykyiset osaamisvahvuudet ovat lähinnä teknis- taloudellisia taitoja ja nyt olisi, haastateltavien sanojen mukaisesti, tavoiteltavaa vahvistaa ihmistuntemukseen liittyviä osaamisalueita. Alueet, jotka tarvitsevat kauppatieteellisessä tutkinnossa vahvistusta ovat ihmisen käyttäytymistä, itseymmärrystä, joustavaa asennetta ja tiedon sovellettavuutta kehittävät opetusalueet. Lisäksi opetusta tulisi lisätä yhteiskunnallisista rakenteista ja niiden muutoksista.

Liiketaloudellisen perusosaamisen lisäksi kauppatieteilijän kilpailukykyä lisäisi tutkimuksen mukaan se, että hän olisi erikoistunut jollekin sektorille tai toimialalle. Tämä näkemys puoltaa sitä, että esimerkiksi maisteriopinnoissa kannattaisi erikoistua jollekin tietylle alalle. Kuten tutkimuksessakin todettiin, tälle on erillisten maisteriopintojen myötä entistä paremmat mahdollisuudet.

Useat haastateltavat toivoivat kauppatieteilijöiltä enemmän yrittäjämäisyyttä. Yrittäjämäisyydellä tarkoitettiin kokonaisuuden ymmärrystä ja reaaliprosessien tuntemusta, kuten eräs haastateltava kuvasi:

”Useimmat ovat täysin tietämättömiä, miten asiakas liittyy toiminnan kokonaisuuteen tai miten ihmisten kanssa toimitaan, jotta saadaan ihmiset tekemään sitä, mitä heidän odotetaan tekevän. Ymmärrys reaaliprosesseista ei todellakaan olisi pahitteeksi” (Kehitysjohtaja, teollisuuspalvelut)

Myös käytännön kokemuksen puute nousi esiin sekä avovastauksissa että haastatteluissa. Olisi tärkeää lisätä kokemusta jo opiskeluaikana, ja sitä ehdotettiin lisättävän harjoittelujaksoilla ja case-opetuksella.

“Koulutus tarvitsisi jonkin verran ihan käytännön esimiestyön koulutusta (kuinka ihmiset työelämässä käyttäytyvät, miten voin siihen vaikuttaa jne.) eikä jonkinlainen esimiestyön tarkkailu-/harjoittelujakso olisi lainkaan huono idea. Kyse ei edes ole pelkistä esimies- ja johtamistaidoista, vaan jopa ihan perustavanlaatuisista työsuhdetaidoista.” (Henkilöstöpäällikkö, teollisuus)

Suosituksia ja kehittämisehdotuksia

Tutkimuksessa esitettiin joukko suosituksia ja kehittämisehdotuksia. Kandidaatin ja maisterin välistä suhdetta toivottiin selkiytettävän. On selkeytettävä, mitä maisteri, joka on jatkanut kandidaatin tutkinnosta eteenpäin, osaa enemmän, mihin osaamista voidaan käyttää ja miksi kandidaatilla ja maisterilla on eroa. Eroa ei tule kuitenkaan tutkijan mielestä tehdä siten, että verrataan kandidaatin ja maisterin liiketoimintaosaamista, sillä vertailu polkee kandidaattitutkinnon asemaa, joka siten vertautuu helposti ammattikorkeakoulututkintoon. Kandidaatin tutkinnolle olisi rakennettava itsellinen imago, jonka maine seisoo omilla jaloillaan ilman maisterintutkinnon takaporttia.

Myös maisterin tutkinto tulisi myös profiloida niin, että se on jotakin muuta kuin vain ”vähän parempi kandi”. Profiloinnissa on kerrottava selkeästi, mitä maisteri on ja osaa, ja mitkä ovat koulutuksen tavoitteet, jotta myös muut opintoalueet kuin laskentatoimi ja markkinointi tulevat tutuiksi työnantajille.

Tutkija ehdottaa, että maisteriopintoihin voisi lisätä raportissa toivottuja taitoja kuten vuorovaikutustaitoja, ihmisten ymmärtämistä ja johtamista, jotka tällä hetkellä jäävät kandidaattitutkinnon teknis-taloudellisessa opetusohjelmassa vähäiselle huomiolle. Vaihtoehtoisesti maisterin tutkinnon tavoitteeksi voisi asettaa uuden toimialan tai sektorin erityistuntemuksen. Tällöin kauppatieteellisen koulutuksen saanut kandidaatti opiskelisi jonkin tietyn alan tai sektorin asiantuntijaksi.

Kauppatieteilijän nykyistä vahvaa laskentatoimen ja rahoituksen ammattilaisen mielikuva on tutkijan mukaan hyvä säilyttää ja sitä voi hyödyntää kauppatieteilijöiden brändityössä. Kuitenkin olisi uskallettava mennä uusille alueille, jotka eivät ole nykyisellään puhtaan kauppatieteellisiä. Tutkija esittää, että esimerkiksi julkishallinnon laskentatoimen osaajille olisi tarvetta. Yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö lisää näiden toimintamallien ymmärtäjien tarvetta entisestään. Myös ”Uusi johtaminen” -teeman alle voitaisiin kehittää uusia yhdistelmiä kuten laskennan ja rahoituksen ammattilainen esimiestaidoilla höystettynä. Lisäksi tutkija pohtii mahdollista uutta suuntaa: ”sosiaalinen, eettinen ja yrittäjähenkinen talouden taitaja ja (palvelu)liiketoiminnan kehittäjä”.

Yksittäisistä aloista raportti nostaa esiin sosiaali- ja terveysalan, joka on suuressa murroksessa. Muutosjohtajia sekä liiketaloustieteen asiantuntijoita tarvitaan enenevässä määrin. Tutkija toteaa, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nimensä mukaisesti palvelutoimintaa ja palveluliiketoimintaa, joten kauppatieteilijöiden osaamiselle on käyttöä. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalaa johdetaan vahvasti sellaisten ihmisten voimin, joilla on sosiaali- ja terveysalan tausta, eikä mitään erityistä osaamispainotusta organisaatio-, johtamis- ja talousosaamiseen. Kauppatieteilijän osaamisen tarve näkyy muun muassa siinä, että sosiaali- ja terveysalalla käytetään huomattavia summia rahaa liiketoiminnan kehittämisosaamisen ostamiseen. Tutkimuksen haastateltavat vahvistivat, että sekä julkisten että yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisessa on tarvetta kauppatieteilijöiden osaamiselle.

Koko SEFEn raportti löytyy täältä.