Jyväskylän yliopiston 15.-16.8.2011 isännöimä kauppatieteellisen alan valtakunnallisessa tapaamisessa teemoina olivat kauppatieteet yhteiskunnan ongelmien ratkojina, kauppatieteellisen alan tulevaisuus sekä työllistyminen, koulutus ja tulevaisuuden osaamistarpeen.

 Suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä ratkomassa

Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen avasi tapaamisen keskustelemalla maailman talouden tilasta. Taloudessa ja politiikassa tapahtuu siirtymä Aasian suuntaan. Yhdysvallat on velkaantunut Kiinalle ja Eurooppa on hidas ja jäykkä. Nykyiset rakenteet, niin Euroopassa, kuin pohjoismaissakin rakennettiin erilaisena aikana. Vaikka uhkakuvat ovat muuttuneet kylmän sodan ajoista, eikä selkeätä vihollista ole, Euroopan Unioni on suuri ja menestyksekäs rauhanprojekti, jota tulee puolustaa. Nyt kuitenkin kysytään, riittävätkö varat näiden rakenteiden ylläpitämiseen.

Kun talouselämä ja markkinat ovat kehittyneet nopeammin, kuin poliittinen päätöksentekojärjestelmä, tyytymättömyys kohdistuu poliittisiin päättäjiin. Suuri kysymys onkin, miten ratkaistaan talouden ja politiikan eritahtisuuden ongelma. Tässä tilanteessa kaivataan vahvaa johtajuutta, joka pystyy vastaamaan myös vaateisiin poliitikkojen moraalista.

Talouden realiteettien ja politiikan eritahtisuuden lisäksi populismia ruokkii se, että talouselämä käyttää käsitteistä, jotka ovat itsessään abstrakteja ja vieraannuttavia. Kun jo itsessään vaikeista asioista puhutaan tavalla, joka etäännyttää kuulujat, populismin liekkeihin kaadetaan lisää bensaa. Myös kauppakorkeakouluilla tehtävänsä siinä, että ne osallistuvat keskusteluun siten mahdollisimman selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla. Aihe on kuuma ja kauppakorkeakoulujen osallistumiselle on selvä tarve. Pitäisi pystyä vastaamaan siihen, miksi teoriat eivät toimi ja on miksi on niin paljon neuvottomuutta.

Poliittinen aroganssi on myös ongelma, joka näyttää lisääntyneen. Kun poliittinen päätöksenteko ajaa tutkimuksen ja neuvonantajien ohi, on erityisesti tehtävänä kyseenalaistaa ja olla mukana keskustelussa.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Jukka Pellinen yhtyi rehtori Sallisen näkemykseen, että haasteet, joita kauppatieteiden ratkottavaksi annetaan, ovat suuria. Hän totesi kuitenkin, että tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta valoisalta. ”Kun miettii, mitä meiltä odotetaan, niin ainakin meihin luotetaan.” summasi Pellinen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Anita Lehikoinen kertoi, miten hallitusohjelmassa pyritään koulutuksen osalta vastaamaan suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tavoitteena on olla maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Haasteena on, että huolimatta verrattain kattavasta sosiaaliturvasta ja –etuuksista, myös Suomessa koulutus periytyy. Sama näkyy myös koulutuksen kasautumisessa, kun täydennyskoulutus kasautuu jo ennestään korkeasti koulutetuille. Myös sukupuolten väliset erot koulutukseen osallistumisessa ovat merkittäviä. Suomessa erot ovat lähes Euroopan kärkeä ja ero kasvaa jatkuvasti. Lehikoinen totesi, että EU:n tavoite siitä, että 42% ikäluokasta on korkeasti koulutettuja, on vaikea saavuttaa, kun miehet eivät osallistu koulutukseen.

 Yliopistolain uudistuksen jälkimainingeissa

Rehtori Sallinen kertoi uuden yliopistolain tuoneen paljon hyvää rekrytointipolitiikkaan ja yliopistojen rahatalouteen. Kilpailu inhimillisistä voimavaroista kiihtyy yliopistojen välillä, kun kaikki kehittävät rekrytointiprosessejaan niin opetus- ja tutkimuspuolella, kuin hallinnossakin. Uusi asema vaatii kuitenkin paljon uudenlaista osaamista, mitä valtion tilivirastomallissa ei ole päässyt kehittymään.

Tiukka taloudellinen tilanne voi tarkoittaa sitä, että tänä vuonna päättynyt hallituskausi oli yliopistojen rahoituksen kultakautta. Sallinen totesi, että on suuri harmi, että juuri kun suuri uudistus saatiin tehtyä, annetuista lupauksista peräännytään. Erityisesti yliopistoindeksin puolittaminen on tuskaisaa. Uudistuksen toteuttaminen niukoilla resursseilla on raskasta ja johtaa valintojen äärelle. On entistä tärkeämpää profiloitua, keskittyä sekä karsittava jotain, jotta voidaan olla vahvoja joillain tietyillä aloilla.

 Kauppatieteet ja monialainen yliopisto

Rehtori Sallinen painotti, että ei ole nykyaikaa, että kauppatieteet, tai mikään muukaan ala, pyrkisi olemaan yksinäinen saareke. Hän totesi, että kauppatieteitä tarvitaan entistä enemmän myös sivuaineina, jotta liiketaloustieteellistä osaamista saadaan laajalle yhteiskunnan käyttöön. Kauppatieteiden sivuaineopiskeluun on suurta kysyntää, ja tämä legitimoi entisestään kauppatieteiden asemaa.

Dekaani Jukka Pellinen käsitteli omassa puheenvuorossaan samaa teemaa. Hän kertoi, että kaikki kauppatieteelliset yliopistoyksiköt ovat, Hankenia lukuun ottamatta, tavalla tai toisella päätyneet osaksi laaja-alaista yliopistoa, ja muotoutuneet, tai ovat muotoutumassa, business school –tyyppiseksi yksiköksi. Hän totesi rehtori Sallisen tavoin, että muiden tieteenalojen puolelta on suurta kysyntää kauppatieteiden sivuaineopiskelulle. Osana monialaista yliopistoa kauppatieteellisen yksiköt ovat kukin luoneet omaa profiiliaan, osin ammentaen yliopiston muista tieteistä, esimerkiksi Jyväskylässä kauppatieteissä on vahva tietotekniikan sävy ja Itä-Suomessa terveysala näkyy vahvasti myös kauppatieteissä. Myös Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Jyrki Wallenius jakoi rehtori Sallisen näkemyksen siitä, että kauppakorkeakoulut voivat profiloitua ja luoda mielenkiintoista tutkimusta yhteistyössä muiden alojen kanssa. Esimerkiksi ihmistutkimuksen ja kauppatieteiden yhteistyöstä voisi luoda erittäin hedelmällistä tutkimusta, Wallenius avasi.

Pellinen kuitenkin muistutti, että muiden tieteenalojen tarpeet ohjaavat helposti massakoulutuksen suuntaan. Vaikka muiden alojen opiskelijoiden kysyntään vastaaminen on erittäin tarpeellista, hän painotti, että resurssien tulee riittää myös vahvaan kauppatieteelliseen tutkimukseen ja tutkintokoulutukseen, sillä muuten myös sivuaineopetuksen taso laskee. Pellinen myös kertoi, että kauppatieteillä on monesti erityispiirteenä tiivis yhteistyö liike-elämän kanssa sekä MBA- ja muu jatkokoulutus.

Korkeakoulujärjestelmän tulevaisuutta pohtimassa

Tulevalla hallituskaudella korkeakoulujärjestelmän uudistusten painopiste on ammattikorkeakoulupuolella, kun yliopistot saivat oman osansa edellisellä kaudella, kertoi johtaja Lehikoinen. On kuitenkin huomion arvoisaa, että hallitusohjelmassa ei korkeakoulujen rakenteista puhuttaessa mainita sanaa duaalimalli, vaan ammattikorkeakoulu ja yliopistosektorin eroja käsitellessä puhutaan tutkintojen sisältöjen eroista, ei niinkään rakenteista. Tästä voinee tulkita, että alkaneella kaudella voidaan miettiä alueellisia ja alakohtaisia eroja sektorien välisessä yhteistyössä ja työnjaossa – etenkin, kun hallitusohjelmassa on mainittu, että jokaisessa maakunnassa on vastaisuudessakin vähintään yksi korkeakoulu, mutta samalla linjataan, että toimipisteverkon on oltava riittävän laaja ja yksikköjen riittävän kokoisia, jotta laatu voidaan turvata. Tämä lienee kriittinen kohta tulevassa ammattikorkeakoulu-uudistuksessa.

Dekaani Pellinen kiinnitti myös huomiota korkeakoulusektorien työnjakoon sanoessaan, että kestävyysvaje huomioon ottaen, voisi jättää turhan tuhlauksen väliin. Hänen mukaansa nykyisen kaltainen duaalimalli pitää yllä turhaa jännitettä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Ammattikorkeakoulusektoria uudistettaessa voisi miettiä, ainakin alakohtaisesti, uudelleen työnjakoa yliopistojen ja AMKien välillä.

Seminaarissa todettiin, että kun kandidaatin tutkinto vakiintuu, niin osa yliopistoista kilpailee joillain aloilla kandidaattiohjelmillaan ja osa painottuu maisteriohjelmiin. Kun aletaan keskustelemaan kandidaatin tutkinnosta kauppatieteellisellä alalla, keskustelu kääntyy nopeasti tradenomin ja kauppatieteiden kandidaatin tutkintojen profiileiden eroihin, joita ei aina ole järin helppo nähdä. Monelle ammattikorkeakoulusta valmistuneelle aukeaakin paikka maisteriohjelmissa joko suoraan, tai Avoimen yliopiston kautta suoritettujen opintojen myötä. On myös harkittu, josko yliopisto voisi tehdä yhteistyötä alueen ammattikorkeakoulun kanssa opetussisältöjen puolella ja tarjota ammattikorkeakoulututkintoon juonteen, jonka avulla tie yliopisto-opintoihin aukeaisi helpommin.

Lehikoisen mukaan yliopistopuolella suurimpia uudistuksia tapahtuu rahoitusmallin uudistuksen myötä, jossa laatu ja vaikuttavuus ovat vahvasti mukana. Kysymyksenä on, miten rahoitusmallin avulla voidaan tukea yliopistojen profiloitumista sekä tutkimuksen ja opetuksen laadun kehittämistä. Vallitsevana näkemyksenä tuntuu olevan, että jonkin muotoinen strategiarahoitus, joka pohjautuu muihinkin, kuin numeerisiin mittareihin tulee säilyttää. Rahoitusmallia pohtivan työryhmän määräaika on marraskuussa, jolloin voidaan odottaa konkreettisia ehdotuksia.

Myös opiskelijavalintoja uudistetaan. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että alan vaihtamiset tapahtuisivat pääsääntöisesti päävalintojen ulkopuolella ja päävalinnat olisivat ensisijaisesti ensimmäistä kertaa korkeakoulutukseen hakeutuvien väyliä.

Tulevalla kaudella päästään myös toteuttamaan tutkimuksen infrastruktuuripolitiikkaa. Tutkimus- ja innovaationeuvoston asemaa ollaan vahvistamassa ja se pääsee ohjaamaan kansallista tutkimusta, mukaan luettuna sektoritutkimus. Tavoite siitä, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenot olisivat neljä prosenttia BKT:sta on kunnianhimoinen tavoite, mutta on Lehikoisen mukaan positiivista, että tavoite on mainittu hallitusohjelmassa. Tällä hetkellä T&K-menot ovat suhteessa EU27-maihin suhteellisen hyvällä tasolla, mutta kiristyvän talouskurin vallitessa myös näihin kohdistuu leikkauspaineita. On kuitenkin hyvä ottaa mallia USA:sta, jossa kesän budjettiväittelyn ollessa kuumimmillaan, haluttiin kuitenkin varmistaa tulevaisuuden kilpailukykyä ja pitäydyttiin tutkimuksen leikkauksista.

Myös täydennyskoulutukseen luvataan panostaa hallitusohjelmassa. Ohjelmassa on linjattu, että selvitetään henkilökohtaisia aikuiskoulutustilejä, joiden rahoittamisessa olisivat mukana yksilöt, työnantajat sekä valtio. Tämä on kunnianhimoinen hanke, joka koskenee ainakin aluksi muita asteita, kuin korkeakoulutusta.

Hallituskauden alun perinteisiin kuuluu myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman laatiminen, jossa konkretisoidaan hallitusohjelman kirjauksia ja linjataan eri koulutusasteiden ja -alojen mitoituksesta. Yliopistopuolella ei ole nähty suurta korjaustarvetta ja myös kauppatieteiden mitoitus on yliopistosektorilla verrattain kohdallaan. Toisaalta tulee pitää mielessä, että aloituspaikkamääriä voitaisiin tarvittaessa vähentää rajustikin sen vaikuttamatta juurikaan valmistumismääriin, mikäli keskeyttämisiä saataisiin vähennettyä, eli parantamalla läpäisyastetta. Nyt hävikki on tarpeettoman suurta.

ABS kauppatieteiden kansallisen strategian toimeenpanon vauhdittajana

ABS:n puheenjohtaja, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun johtaja Satu Lähteenmäki vauhditti seminaariväen keskusteluun kauppatieteiden strategian toimeenpanosta, työnjaosta ja profiloitumisesta.

Lähteenmäki avasi ABS:n tarkoitusta kertoen, että ABS on yhteistyöelin, äänitorvi sekä unilukkari yhdessä sovitun strategian toimeenpanossa. ABS on kuitenkin vain katalysaattori, sillä strategian tai muiden päätösten toimeenpano ei voi olla vain yhden miehen tai naisen tehtävä. Lähteenmäki kiitti kaikkia hyvästä yhteistyöasenteesta, mutta painotti, että sitä pitää vaalia jatkuvasti. ABS:n roolina ei ole haastaa korkeakoulujen kattoedunvalvojia, Suomen yliopistot, UNIFIa tai Ammattikoulujen ARENEa, vaan toimia yhteistyössä tieteen ja tutkimuksen sekä opetuksen edistämiseksi.

Kauppatieteet on pitkälle homogeeninen tieteenala, jossa yksiköt tarjoavat pienillä eroilla verrattain samanlaista palettia, kun jokainen yksikkö haluaa tarjota kaikille valmistuneilleen ”ekonomin perustaidot”. Onko tässä tilanteessa mahdollista profiloitua ja missä määrin tälle on tarvetta. Näihin kysymyksiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Jyrki Wallenius haki vastauksia omassa esityksessään.

Vastausta Walleniuksen profiloitumiskysymyksiin lähdetään hakemaan ABS:n tekemällä kartoituksella. ABS selvittää, mitä opetustarjontaa ja millaisilla painotuksilla kukin kauppakorkeakoulu toimii sekä millaiset niiden tutkimuksen pääalueet ovat. Kartoituksen avulla saadaan parempaa kuvaa työnjaosta, tai sen puutteesta tällä hetkellä.

On myös muistettava, että monella kauppakorkeakoululla MBA ja executive MBA muodostavat merkittävän osan koulutuksesta, ja kansainvälisesti monet huippu-kauppakorkeakouluista ovat profiloituneet nimenomaan MBA-ohjelmiensa kautta. Myös Suomessa monella kauppakorkeakoululla on kova ambitiotaso MBA-ohjelmiensa kohdalla.

 

Seuraava kauppatieteellisen alan valtakunnallinen tapaaminen järjestetään elokuussa 2012 Turussa, Åbo Akademin isännöimänä. Silloin tapaamista kehitetään enemmän teemallisen seminaarin suuntaan. Ensi vuoden teemaksi valittiin kansainvälistyminen.

Opiskelijayhteisöt saattoivat ehdottaa palkinnon saajaksi kauppatieteellisiä yksiköitä opinnäytetöiden ja opintojen ohjauksen perusteella. Toimivia käytänteitä haettiin myös muusta opintojen sujuvoittamiseen liittyvästä ohjaustoiminnasta. Erityinen painoarvo kilpailussa annettiin ohjauksen opiskelijalähtöisyydelle sekä innovatiivisille ja mallinnettavissa oleville käytänteille, jotka voivat toimia esimerkkinä kaikille yliopistoille.

”Opetuspalkinnolla halutaan nostaa esiin yksittäinen opettaja, joka on tuonut merkittävän henkilökohtaisen panoksen erinomaisen ekonomikoulutuksen antamiseen. Laadukkaan, inspiroivan ja tieteeseen pohjautuvan opetuksen mahdollistaa määrätietoinen opetuksen laatuun panostaminen niin yksittäisen opettajan kuin yliopistonkin osalta”, SEFEn toiminnanjohtaja Aija Bärlund toteaa.

Ekonomeista ja kauppatieteiden opiskelijoista koostunut raati valitsi opetuspalkinnon saajaksi Vaasan kauppatieteiden opiskelijat Warrantti ry:n esityksen. Raadin mukaan kandidaatin tutkielman ohjauksessa korostui muista poikkeava, helposti monistettava käytäntö. Opiskelijat ovat ohjauksen suhteen samanarvoisessa asemassa oman kandityön ohjaajasta riippumatta. Raati katsoi ohjauksen antavan hyvän pohjan gradun tekoon.

Annika Tidström mukaan järjestelmällisyys ja määräajat toteutuvat parhaiten ympäristössä, missä opiskelija nauttii oppimisestaan, ottaa vastuun omasta työnteostaan ja on ylpeä saavutuksestaan. ”Kurssin opettajana koen yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi inspiroida opiskelijoita niin että he motivoituvat ja uskovat omaan osaamiseen”, hän sanoo.

Kunniamaininta myönnettiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijapalveluille Taitosalkku-opintojaksosta. Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat ry:n (KY) esitys valittiin myös opetuspalkinnon parhaaksi esitystekniseksi työksi.

SEFE tukee kauppatieteellisen alan opetuksen kehittämistä vuosittain jaettavalla Ekonomiliiton opetuspalkinnolla. Opetuspalkinnon suuruus on 6 000 euroa. Palkinto luovutettiin kauppatieteellisen alan valtakunnallisessa tapaamisessa Jyväskylässä 15.8.

Lisätietoja:
Suomen Ekonomiliitto SEFE
Toiminnanjohtaja Aija Bärlund, puh. 0400 807 320
Koulutuspoliittinen asiamies Eeva Salmenpohja, puh. 044 339 7496

***

Suomen Ekonomiliitto SEFE ry on kauppatieteellisen yliopistotutkinnon suorittaneiden sekä alan opiskelijoiden palvelu- ja etujärjestö. Liiton muodostavat 25 ekonomiyhdistystä ja 14 opiskelijayhteisöä. Noin 47 000 jäsenellään SEFE on Akavan neljänneksi suurin jäsenjärjestö. SEFE palvelee jäseniään heidän uransa joka käänteessä ja on ekonomien edunvalvoja työelämässä, yhteiskunnassa ja koulutuksessa. SEFE on ABS:n kannatusjäsen.